Aika vaan lentää. Ei sille voi mitään.
Näin kevätloman jälkeen olen huomannut, että kotiinpalu lähestyy pelottavasti! Tarkka paluupäivä ei kuienkaan ole vielä tiedossa mutta noin neljän kuukauden kuluttua taidan tallustaa Suomen syksyssä. No sitä ennen on kuitenkin yksi lukukausi opiskeltava täysillä!
Ajattelin tässä postauksessa keskittyä kertomaan yliopiston kerhoista ja erityisesti kyudosta (japanilainen jousiammunta), koska itse Yamagatan yliopiston kyudo-klubiin kuulun.
 |
| Nämä kuvat ovat jostain helmikuulta. |
Japaniksi yliopiston kerhot ovat tosiaan kaikki saakuruita, mutta saakuruita on monenlaisia. On niitä ns. saakuruita eli kerhoja (kaikki 研究会、同好会 yms.), jotka juuri about kerran viikossa kokoontuvat ja ovat aika rentoja ja sitten on bukatsuja (bukatsu 部活) eli klubeja, jotka treenaavat lähes joka päivä ja osallistuvat yliopistojen välisiin kisoihin.
No minä kuulun Yamagatan kyudo-buhun eli tuollaiseen klubiin. Harjoituksia meillä on viikon jokaisena päivänä, paitsi sunnuntaina. Kaksi kertaa viikossa voi olla poissa, mutta aina pitää ilmoittaa. (Ilmoittamattomista poissaoloista ja myöhästymisistä tulee erinäisiä rangaistuksia). Mutta tosiaan osa-aikatäiden ja luentojen takia voi lähteä ajoissa/myöhästellä ja kunhan ilmoittaa, niin hyvin voi olla poissa. Kuitenkin aika rentoa. Klubia on joka päivä 16.30- noin 18.30 ja lauantaisin kymmenestä siihen asti kun treenit kestää (joskus vain pari tuntia, joskus kuusi tuntia).
Eli kun tähän lisää sen, että olen yliopsitossa (enkä lukiossa, jossa klubielämää suosittelen kaikille) eli pitää oikeasti opsikella, niin kiirettä pitää. Huhtikuusta lähtien on ollut ns. season on, eli kisojakin ja harjoituskisoja on ihan riittävästi, eli matkustamistakin tulee harrastettua.
Mutta sitten voi kuitenkin miettiä, että kyllä vaihdossa sitä vapaa-aikaa todennäköisesti on enemmän kuin Helsingin yliopistossa, johtuen Japanin yliopistojen luentovetoisesta opetuksesta. Ja klubissa tulee kuultua ja käytettyä japania japanilaisten kanssa, ja tosiaan saa ystäviä ja aivan mahtavia kokemuksia!
Olen todella onnellinen, että tulin Yamagataan ja saan kuulua Yamagatan kyudo-klubiin, koska se on vain aivan ihanaa! Nykyään odotan aina innolla, että huomenna pääsen taas ampumaan nuolia ja tekemään parhaani. Kyudo-klubin kaikki, niin kakkos-, kolmos-, kuin nelosluokkalaisetkin ovat aivan ihania ja omanlaisiaan persoonia. Uudet fuksit ovat vasta juuri klubiin liittyneet, ja heistä en vielä paljoa osaa sanoa. Neloset eivät tosiaan pääosin enää treenaa.
Kyudo ei tosiaan ole mikään helppo laji aloittelijalle, (ei kyllä edistyneellekään, koska kyudo noutadattelee budo-lajien tyyliä elinikäisestä oppimisesta). Mutta nimenomaan lajin aloitaminen on haastavaa, koska maaliin ampumaan pääseminen kestää monta kuukautta. Toisin kun jalkapallossa, jossa voi heti alkaa potkia palloa ja peliinkin mukaan liittyä nopeasti, niin kyudossa aloitetaan narulla ja sen jälkeen kumisella jousella (gomuyumi), jolla harjoitellaan liikerataa ja vähitellen vahvistetaan kyudossa tarvittavia lihaksia. Gomuyumin jälkeen siirrytään subiki-vaiheeseen, eli ilman nuolta harjoitellaan oikean jousen kanssa liikerataa ja vahvistetaan lihaksia ja tekniikkaa.. Tämän jälkeen saadaan oikeaan käteen hanska ja aletaan ampua makiwaraan eli heinäpaaliin, joka on noin puolentoista metrin päässä itsestä. Makiwara-vaiheen jälkeen on viimein vuorossa matomae, eli maalinedessä ampuminen. Maali on 60 metrin päässä.
Lukiovaihdossa aloittaessani kyudon, klubissa oli myös sensei, joka ohjasi meitä ja saimme joka päivä ykkösluokkalaisten kesken harjoitella noin puolitoistatuntia. Yamagatassa meillä ei ole senseitä, ja niinpä ylempien vuosikurssien opiskelijat ohjaavat fukseja. Ylempien vuosien opiskelijoiden pitää kuitenkin treenata itsekin, joten ohjaus kestää ehkä 20 minuuttia, toki mahdollisuus itsekseen harjoitteluun on erinomainen ja lähes kaikki uudet fuksit ovat harjoitelleet kyudota lukiossa. Heillä kuitenkin on pääosin vuoden tauko takana, koska abien pitää opiskella yliopistojen pääsykokeisiin.
Lukiossa aloittaessani nollasta, treenasimme gomuyumilla noin kuukauden, pelkällä jousella noin kuukauden ja makiwaraa ammuimme parikuukautta ehkäpä. Huhtikuussa aloitettiin ja kesäloman alussa eli heinäkuunlopussa pääsimme ampumaan maaliin.
Yamagatassa liityin klubiin lokakuussa ja tammikuussa pääsin maaliin ampumaan (toki siinä välissä oli joululoma, ja kylmyyden takia en itsekseni erityisemmin treenannut + piti opiskella).
Silloin kun ei vielä pääse maaliin ampumaan, niin pitää klubin erinäisissä töissä auttaa (nuolien kerääminen, osumien merkkaaminen jne.). Eli aika ennen maalin edessä ampumista voi olla aika puurtamista, mutta sen jälkeen kyudo on ihanaa. Olen kuullut, että koska Suomessa ei tietenkään kukaan kyudota joka päivä harrasta (sellaista mahdollisuutta ei edes taida olla), niin voi kestää vuosikin, että maaliin pääsee ampumaan.
25.4. lauantaina Sendaissa oli tyttöjen kevätturnaus, johon minäkin osallistumaan pääsin. Omalta osaltani turnaus meni erinomaisesti, osuin neljästä kolme ja pääsin yksilösarjassa jatkoon. Valitettavasti Yamagatan yliopisto ei ryhmäkisan puolella erityisesti menestynyt. Kokemus oli kuitenkin hauska ja jännittävä ja oli kivaa. Osuin myös maaliin ensimmäisissä yliopistokisoissani, joten en joutunut leikkaamaan otsahiuksiani lyhyiksi (klubin jekkuja).
Voin kyllä suositella klubielämää tai edes johonkin rennompaan kerhoon osallistumista vaihdon aikana. Uskon, että klubin kautta suhde vaihdopaikkaan (niin yliopistoon kuin kaupunkiin) lähenee huomattavasti. Jotenkin pääsee sisälle yliopistoon, eikä ole vain ulkopuolinen vaihtari.
