Hei hei hoo! Ton ton toooon!

Hei! 15.6.2015

En kyllä kuvitellut, että yli kuukautta vierähtäisi tänne kirjoittamisesta, mutta. Alle kolme kuukautta paluuseen.

En oikein tiedä, mitä ajattelisi. Tai, että viime yönä nukuin hyvin ja pitkään! En ollut nukkunut kunnolla varmaan yli kahteen viikkoon. Kunnolla nukkumisella tarkoitan sitä, että on ollut liian paljon koulutöiden tekemistä yöhön suhteessa aikaisiin aamuihin. Tänään sain tehtyä koulujutut jo ennen treenejä. Tämä ihme johtuu ehkä siitä, että viikonloppuna ei ollut mitään kyudo-kilpailuja, tai muutakaan yhtä aikaa vievää. Ehdin siis opiskella!

Jotkut Universalin laitteista olivat tällaisia ihan perus, mutta suuri osa oli studiooiden sisällä ihania elokuvan maailman sisällä olevia 3D-elämyksiä!

Junamatkan Fuji-san!

Tajusin, etten koskaan kirjoittanut kevätloman lopusta, mutta koska siitä on jo ikuisuus, niin en näe enää järkeväksi siitä sen kummemmin tuhista. Mutta vanhempieni lähdön jälkeen oli tosiaan (jo mainitsemani) kyudo-helvetti, eli viiden päivän kyudo-leiri, Jolloin treenasimme aamusta iltaan. Selvisin jopa hengissä, ja no olen kyllä ollut pahemmillakin budo-leireillä. Tämän jälkeen menin Osakan Universal Studioille lukiovaihtoaikaisen ystäväni kanssa. Universal Studiot olivat oikein ihanat! Ihme  mini-Amerikka se kyllä oli, mutta elokuvien maailmaan pääsi sisälle ja Harry Potter! Tylyaho ja Tylypahka olivat todella hyvin tehtyjä. Myös linnan sisällö oleva laite oli mahtava. Kermakalja oli hyvää, ja oli vain aivan ihanaa päästä Harry Potterin maailmaan. Haluan sinne ehdottomasti uudelleen. Osakan jälkeen suuntasin okazakiin ystävieni luokse, ja kirsikankukat sattuivat olemaan juuri täydessä kukassa!

Kermakalja oli hyvää! (Sitä sai kylmänä ja kuumana, join kylmänä.

Hanami Okazakissa!

Koska treenit jatkuivat, niin palasin Yamagtaan muutamaksi päiväksi, ennen kuin suuntasin kolmeksi yöksi Tokioon näkemään kavereita ja ennakkoäänestämään.

Ja sitten luennot alkoivatkin 13.4. 

Yamagatan sakuroita. pari-kolme viikkoa Okazakia jäljessä.

Yamagatan linnarauniopuiston iltaisia sakuroita.

Ei lunta, vaan kirsikankukanterälehtiä.

Toukokuun viikonloput olivat lähinnä kyudon kisoja/harjoituskisoja. Hienoja kokemuksia ja hauskaa oli! 

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna (30.-31.5.) suuntasin yhdeksän muun opiskelijan kanssa Mogamiin, eli Yamagatan prefektuurin maaseudulle. Siis oikeasti maaseudulle. Kyseessä Field Work -kurssi, jolla saan kokoon Japanin opetusministeriön vaatimat kurssit. Ryhmiä oli monia, ja jokaisessa hieman eri sisältö. Valitsin omani lähes puhtaasti aikataulullisista syistä. Toisaalta myös paikan kiinnostavan historian takia, sillä menimme Edo-kauden aikaisiin kaivoskuiluihin ja kuulimme paikallista historiaa (kerrottuna paikallisella murteella, eli tajusin siitä ehkä puolet). Mutta oli ihanaa kuunnella yamagatalaisen papan puhetta. 

 

Yamagatalainen soba on aina hyvää, ja ensimmäistä kertaa elämässäni söin agesobaa, joka näytti lähinnä kara-agelta (friteerattu kanapalat tms.), mutta oli sobaa (eli tattarinuudelia). 

Yamagatalainen soba-pehmis on myös aina hyvää!

Päästiin myös puhdistamaan kaivoskuiluihin vieviä teitä ja siivoamaan itsekauvoskuilua. Jipii. Hiki valui ja selkään sattui. Onneksi onsen odotti!

Field workilla maalle!

Kaneyamalainen talo.

Tuonne sitten mentiin.

Yamagatan maaseutu oli kyllä aivan ihana! Kaneyaman kylä oli myös oikein söpö, Voisin asua siellä. En vain tiedä, mitä siellä voisin työkseni tehdä. 

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna taas otin suunnakseni Osakan yllättävän mukavalla yöbussilla. Tarkoituksenani tavata erittäin hyvä ystäväni B. Osakassa vierähti kaksi paivää ja sitten suuntasimme Tottoriin ihailemaan Salapoliisi Conanin piirtäjän kotikylää ja Conan museota. Salapoliisi Conan on ihana! 

Tottorin kaupunki oli söpö ja böndeä. Böndeltä böndelle, kuten B sanoi. Ehkä oli hyvä, että välissä oli Osaka. Tottori on kuuluisa nashistaan (eli päärynäomenasta) ja dyyneistään. Nashijäätelö oli oikein hyvää ja dyynit olivat hienot, mutta tuuliset. Tottorissa on tosiaan myös kameleita (kaikkea ne eurooppalaisetkin ovat tänne tuoneet), mutta olimme dyyneillä niin aikasin, ettemme nähneet niitä.

Dyynien luona oli myös hiekkaveistosmuseo, jonka tämän vuoden veistokset olivat Saksa-teemaisia. Oli kyllä hienoja, ja lievitti hieman halua lähteä ihailemaan saksalaisia linnoja. (Ehtiikö vielä syyskuussa kesämokille?)

Nyt viikonloppu ei siis treenejä ja opiskelua kummallisempi ollut, mutta tulevana viikonloppuna on suuntanani Hirosaki, nimittäin siellä on Touhokun alueen yliopisto-opiskelijoiden kyudo-kisat. Hirosaki on Aiomorin prefektuurin länsiellä puolella, eli kuuluisalla Tugarun puolella, joka käsittämättömästä murteestaan on kuuluisa. Innolla odotan.

Conan patsaita hiekasta Tottorin asemalla.

Hiekkamuseota.

Japanin meri. Dyynien luona uiminen oli kiellettyä, mutta kyllä tuossa kahlasi! Oli kyllä hieman viileää.