Hohhoh. Marraskuu olikin
kiireisempi kuin kuvittelin. Blogi on jäänyt kaiken jalkoihin. Hei nyt
kuitenkin.
On jo 27.11. eli aivan kohta on joulukuu! Olen jouluihminen ja pidän
joulusta. Japani ei ole huono paikka olla jouluihminen, kauniita valoja on ja
joulutavara ilmestyi kauppoihin heti Halloweenin loputtua. Olen myös saanut
Suomesta peräti kolme joulukalenteria <3. Muuten, 24.12. Yamagatan Sanomissa
ilmestyy artikkeli suomalaisesta joulusta, minua siihen artikkeliin tullaan
haastattelemaan. Että tämän jälkeen kaikki yamagatalaiset ajattelevat
suomalaisen joulun juuri sellaiseksi kuin minä Suomessa joulun vietän. Mikäs
siinä. Ensi viikon maanantaina samaisessa sanomalehdessä ilmestyy myös lyhyt
vaihto-oppilaan kolumnini. Kirjoitin kyudosta.
Ruskaa Akitassa. |
Mutta palataanpa ajassa kuukausi taaksepäin ja otetaan suunnaksi Akita (秋田
)eli ’syksypelto’. Oih ihana Akita.
Akitan yliopistolla pidettiin viikonlopun kestävä tyttöjen kyudo-turnaus, ja
niinpä minä mukaan lukien kahdeksan hengen voimin suuntasimme Akitaan. Matka
kesti sellaisen nelisen tuntia. Perjantaina jokainen yliopisto sai tunnin aikaa
harjoitella ja tutustua paikallisen yliopiston dojoon. Tämän jälkeen oli
vapaata aikaa, hotelliin päästyämme, jätin kamat ja lähdin katsomaan puistoa (千秋公園), jossa oli linna. Puisto oli hotellin lähellä ja ei asemastakaan kaukana.
Ja ruska. Ah, kaunis ruska! Akitassa oli hieno ruska, itse asiassa jo bussista
näkyi hieno ruska. Yamagataaan ruska tuli pari viikkoa myöhemmin. Kävin myös
Akitan asemalla tuliaisostoksilla. Akitan aseman ympäristö oli kyllä enemmän
kaupunki, kuin Yamagata. Tavarataloja ja kauppoja oli kohtuullisesti, toisaalta
Akitasta ei Sendaihin tuosta vain lähdetäkään.
Illalla kävimme yhdessä syömässä ja sitten menin hotellin ylimmässä kerroksessa
olevaan isohkoon kylpyyn. Kylpy on niin ihana!
Lauantaina oli aikainen herätys ja suunta kohti Akitan yliopistoa ja
kisoja. Lauantain kisat loppuivat Yamagatan osalta aikaisin, joten lähdin
itsekseni kohti Japanin merta. Akitan kaupunki sijaitsee toki Japanin merellä,
mutta asema ei ihan rannalla ole. Katselin google earthia ja otin junan (joka
kulki ehkä puolentoista tunnin välein) rannalle. Matka kesti sellaisen 15
minuuttia ja ranta oli hieno! Hieman roskainen kyllä, mutta ihana. Mainitsinko,
että Akitassa oli myös erittäin lämmin koko ajan. Rannalla oli siis mukava
syödä eväitä ja kuvailla aavaa merta.
En ollut koskaan käynyt Japanin merellä, ja olin kyllä onnellinen, että
pääsin merenkin näkemään. Meri on hieno ja ihana ja nostalginen. Rantaviiva oli pitkä, mutta olin katsonut,
että Shimohaman asemalta pääsee kätevästi hiekkarannalle. Pääsikin. Paikassa
oli myös paljon suljettuja rakennuksia, joissa sesonkina on todennäköisesti
rantakahviloita ja kauppoja. Illalla pääsin taas kylpyyn ja saunaankin. Menimme yhdessä syömään Akitan kuuluisaa kiritanpoa(きりたんぽ), joka oli todella hyvää.
Kuulemma sitä saattaa saada Yamagatassakin. Kiritanpo on jollain tietyllä
tavalla käsiteltyä riisiä, joka on putken malliin laitettu. Yleensä sitä
nabessa eli pataruokana syödään. Söimme myös pekoniin käärittyä kiritanpoa,
molemmat erinomaisen makuisia.
Tuo punainen piste on Akitan asema ja siitä etelään junalla rannalle. |
Tuuli. |
Sunnuntaina taas oli tyttöjen yhteisharjoitus tyttöjen tulevia kisoja
varten (kun voitti edellisissä, niin pääsi jatkoon). Oli ihanan aurinkoinen ja
lämmin päivä! Sen sijaan Maanantain vuorikiipeilysuunnitelmat virolaisen
Miryu-sanin kanssa kariutuivat sateeseen. Erinomaista lounasta kuitenkin
saimme. Ihanat kansalliset vapaapäivät. Hyvästä ovat.
Random näkymää Akitassa |