朝のクモは縁がいい

Hei!

Näen se aika lentää ja marraskuutakin jo yksi viikko takana. Ja tarkoituksenanihan ei ole mitenkään kirjoittaa joka ikisestä päivästäni täällä, koska se olisi jokseenkin tylsää luettavaa. Tämässä kuitenkin nyt jotain lokakuisesta elämästäni kerron, kuvia minulla ei nyt paljoa ole、mutta tuossa on muutama kuva 19.10. otettuna, silloin täällä ei vielä ollut oikein ruskaa. Arjesta harvemmin tulee kuvia otettua. Kävin myös kyudo-turnauksessa Akitassa, mutta siitä teen oman postauksen, koska Akita oli ihana ja viikonloppu oli ihana ja ruska oli ihana ja Japanin meri oli ihana!

Matchan ja houjichan makuista raakasuklaata.

Palatakseni sitten ajassa hieman taaksepäin, Imonikain jälkeinen päivä, eli 13.10. maanantai, oli Urheilun päivä (体育の日) eli kansallinen vapaapäivä. Tällöin kaikki virastot, postit ja muut viralliset asiat, sekä julkiset yliopistot ovat kiinni (yksityiset tuppaavat pitämään tunnit, eli varautukaa yksityiseen yliopistoon vaihtoon hakevat!). Eli normi toimistotyöläiset ja työssäkäyvät ihmiset ovat vapaalla. Näin ollen kaupat ovat tietenkin auki, jotta ihmiset voivat käydä vapaa-aikanaan ostoksilla. Japanissa ei siis tarvitse huolehtia, etteivät kaupat olisi auki. Uusi vuosi voi tehdä poikkeuksen, mutta nykyään varsinkin isot kaupat ovat käytännössä aina auki. En kuitenkaan mitään lupaa. Itse tuona vapaapäivänä suuntasin Ion-kauppakeskukseen, joka on koko maan kattava kauppakeskusketju. Matkaa Etelä-Ioniin on kotoani 5 km, mutta mukavasti se alamäkeen pyörällä meni. Takaisin päin pysähdyin onsenilla, eli kuumalla lähteellä. Paikka ei iso ollut, mutta ihan mukava ja mukavan lähellä. Kyllä onsen on ihana asia! Yamagatassa on tosiaan paljon kuuluisia onseneita, jonne en vielä ole ehtinyt, mutta enköhän vielä ehdi. Kuitenkin ihanaa, että kotoani parin kilometrin päässä on onsen.

Chitose-vuorta on hyvä ihailla!

Keskiviikkona 15.10. oli Yamagatan yliopiston perustamispäivä (varmaan jossain lukisi, kuinka vanha yliopistoni on?) ja opetusta ei ollut (eikä klubia). Sen sijaan Kansainvälisellä asuntolalla, se toinen asuntola, joka on aseman lähellä eikä täällä vuorella, pidettiin vaihtareille hätätilannekoulutus, joka mainosti tietoa, miten toimia maanjäristyksessä ja muussa vastaavassa Japanin luonnon hehkeässä katastrofialttiudessa. Käytännössä meillä oli kahden tunnin ensiapukoulutus ja sitten yliopiston kansainvälisen osaston porukka oli tehnyt meille imonia, joka oli taas hyvää. Sitten käytiin kämppikseni Pato-sanin kanssa ostamassa wagasheja (和菓子) eli japanilaisia makeisia/leivoksia ja palattiin kämpille juomaan teetä. Torstaina tulin kutsutuksi kaverin luokse syömään ja kyllä japanilainen kotiruoka on sitten hyvää. Perjantaina taas klubin kolmosten (eli kolmannen vuoden opiskelijoiden) kanssa tehtiin odenia (valmiista aineksista) ja syötiin lähellä asuvan kolmosen luona. Oli kyllä hauskaa ja pakko myöstää, että olin jo unohtanut, kuinka jotkut ihmiset puhuvat japania todella nopeasti. Mukavaa, kuinka klubin kolmoset ovat ottaneet minut mukaan kuin yhtenä kolmasluokkalaisena, mitä minä toki olen. Harmillista tässä on se, että Japanissa usein tällaisessa klubitoiminnassa on tapana jäädä eläkkeelle, kun maailmaakin pitää ajatella, eli kun pitää alkaa valmistautua työnhakuun tai vastaavaan. Japanissa työnhaku on yksi pitkä prosessi, joka alkaa kaikilla samaan aikaan ja, joka tähtää siihen, että työpaikka on valmiina odottamassa sitä, kun valmistuu. Eli kun japanilainen valmistuu yliopistosta maaliskuussa, niin huhtikuussa voi aloittaa töissä. Työnhaku(就職活動) on ennen alkanut kolmannen opiskeluvuoden joulukuussa, mutta tämän vuoden vuosikursseille sitä on kansallisesti myöhäistetty ja se alkaa vasta ensi huhtikuussa, eli juuri neljännen vuoden alussa. (Japanissa yliopisto on nelivuotinen ja siitä valmistutaan kandiksi ja työllistytään siitä sitten suoraan. Maisteriksi haluavien pitää hakea erikseen maisteriohjelmiin(大学院). ELI klubin kolmoset jäävät juuri näillä main eläkkeelle klubista ja jäljelle jäävät siis minä ja kakkos- ja ykkösluokkalaiset. Ja yksi nelosluokkalainen. Ei silleen, kaikki ovat kyllä todella mukavia, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan hauskaa ja mukavaa. Ja kylmää.

Asuntolani on ulkoa edelleen yhtä viehättävä

Lauantaina olin klubissa ja kävin katsomassa kyougenia (狂言) tai lähinnä esittelyn siihen. Oli aivan järkyttävän mielenkiintoista! Päätyköön se omaan postaukseen!   Muuten tämä postaus tulvahtaa aivan liian pitkäksi. Minusta olisi myös mukavaa, jos yhdessä postauksessa pysyisi jotenkin joku yksi ajatus tai teema. Tämän postauksen teema on selvästi ”sekalainen lokakuinen elämä”.

Sunnuntaista piti tulla rento opiskelu päivä, mutta tuutorini ja lääkäriopiskelija kutsuivat minut mukaan Sendaihin random kansainvälisille festareille. Menimme lääkäriopiskelijan autolla. Sendai on kyllä kiva paikka. Oli hauskaa syödä lounasta ja kierrellä Sendaissa, festari sen sijaan oli jokseenkin tylsä, mutta Nana’s Green Tea ei koskaan petä. Varsinkin matchan ja houjichan makuinen raakasuklaa oli erinomaista. Voin suositella Nana’s Green Teata kyllä kaikille!

Tästä pääsen seuraavaan viikkoon, joka oli erittäin koulustressaava, koska esitelmien tekeminen, aineen kirjoittaminen ja puheen tekeminen osui jotenkin samaan ja tiesin vielä olevani viikonlopun poissa (Akitassa). Kaikesta kuitenkin selvisin.

　　　　Mainitsinko, että täällä on aivan järkyttävästi hämähäkkejä? Tuossa yksi päivä isohämähäkki tuijotti minua katossa herätessäni. Tuutorini kuitenkin sanoi, että sanotaan: "朝のクモは縁がいい” eli  vapaasti: ”Aamun hämähäkki tuo hyviä uutisia.” Illan tuo sitten huonoja. Myös asuntolan sisäänkäynnin luona oli neljä isoa hämähäkkiä ja yksi teki jo seittiä oven eteen. Samoin pyöräkatoksella on liikaa hämähäkkejä. Kyllästyin ja menin yliopistolle pyytämään, että joku ottaisi hämähäkit pois. Toki ne nopeasti uudelleen seittinsä kutovat, mutta jos yksi pitää poistaa, niin siihen minäkin pystyn. En ole mikään ötökkäkammoinen, mutta en nyt väitä pitävänikään niistä.

Hyvää huomenta/päivää/yötä!