Kevätloma jatkuu kabukin merkeissä

Kevätloman tarina jatkuu.

Kabuki-za

Palasin 25.2. Okinawalta Osakaan, onneksi Osakassakin oli ihan suhteellisen lämmintä. Sain erinomaisen yöpaikan kavereiden luona ja seuraavana päivänä jatkoin Kioton kautta (Japanin junaliput ovat käteviä, kun kesken kaiken voi lähteä ulos asema-alueelta ja sitten taas jatkaa matkaa. Huom, ei toimi lähtö- tai määränpääkaupunkien sisällä) Ogakiin. Ogaki on kyllä aina yhtä ihanainen.

Ginzan-onsen ja lumisade

Näkymää Sky Treesta!

Otin rennosti host-perheeni kanssa;kävimme mm. lähi-onsenilla, näin kaveriani ja katsoin Poirotia. Ranska-aksenttinen japani on hyvin hämmentävää ja vaikeaselkoista. Ogakin sembeit ovat ihania!

Asakusa!

Fushimi-Inari-Taisha

Olin Ogakissa kolme päivää, kunnes vanhempani (ja sukulaisia) saapui Japaniin. Tästä seurasi noin kaksi viikkoa tiukkaa turisteilua. Oli kyllä oikein hauskaa.

Sateisen Nagoyan linnan jälkeen matkasimme kotikonnuille Yamagtaan, jossa olimme yhteensä kolme yötä. Kaksi yötä kaupungissa ja yksi onsen-ryokanissa Ginzan(銀山)-onsenilla.

Narassa peura.

Yamagatan jälkeen suuntasimme Tokioon, jossa tapasimme mm. Tokion host-perheeni. Oli ihan jännittävä tulkkailla puolin ja toisin keskustelua.

Maailman vanhin puutalo ja tuolla sisällä on iso Daibutsu eli buddhan patsas, Narassa siis.

Tokiossa kävimme Sky Treessä, Asakusassa, Akihabarassa, Shibuyassa, Tokyo-Edo -museossa, Harajukussa ja katsomassa Kabukia!!! Kabuki-zan (歌舞伎座）eli Kabuki-teatterin erakennus Higashi-Ginzassa oli hieno ja Kabuki oli todella viihdyttävää. Emme ostaneet lippuja etukäteen, vaan menimme samana aamuna jonottamaan edullisia yhden näytöksen lippuja ylimmän parven takariviin. Kabukin (kuten Noo-teatterin) yksi näytelmä kostuu siis useasta näytöksestä, jotka esitetään ensin päivällä noin neljä tuntia ja sitten illalla noin neljä tuntia. Päivä-osio koostui meidän näytelmän tapauksessa kolmesta näytöksestä, joista ensimmäinen kesti 27min, toinen 1h20min ja kolmas olisi ollut 1h45min, mutta sitä emme enää katsoneet. Kolmannen parven takariviin saa siis samana päivänä ns. vain ovelta lippuja. Jos ostaa liput kahteen peräkkäiseen näytökseen, niin saa jäädä kuitenkin paikalleen istumaan. Tarjolla on 90 istumapaikkaa ja 60 seisomapaikkaa. Kannattaa olla siis riittävän aikasin jonottamassa. Ensimmäinen näytös maksoi tosiaan 1000yeniä ja toinen 1500yeniä (kolmas päivä-osion näytös olisi ollut myös 1500yeniä), eli edullisesti pääsee kabukia näkemään. Jos kuitenkin aikoo koko päivä-osion (tai koko ilta-osion) katsoa, kannattaa ehkä ostaa liput etukäteen, koska halvimmilla paikoilla tulee sama hinta (4000yeniä, kolmannella parvella hieman edenpänä ja ilman jonotusta). Toki, jos haluaa permannolle, pitää jo hieman enemmän maksaa (18 000yeniä).
Tarjolla on vuokrattavaksi selityskuulokkeita myös englanniksi, ja tekstityslaitteita. Myös japanilaiset käyttävät usein selityskuulokkeita, eli niitä ei kammoksua tarvitse. Tällä kertaa me tyydyimme kuitenkin lukemaan englannin kielisiä lyhyitä selosktuksia näytelmän tapahtumista panfletista, joka meille jaettiin. Ilman jotain ennakko tietoa olisin varmaan ollut aika pihalla, mutta kun about tiesi, mitä tulisi taahtumaan, oli näytöstä mielestäni suhteellisen helppo ja mukava seurata. kyllähän oopperaankin mennessä usein luetaan juonen kuvaus etukäteen. Ah ihana kabukin kieli! Ei se niin vaikeaa ole, mutta kyllä myös paljon meni ohi. Netissä oli myös jounenkuvaus ja muutenkin tietoa ihan hyvin kaikesta. Ilmeisesti ohjelmistossa on aina yksi näytelmä aina yhden kuukauden. Toki myitakin kabuki-teattereita on, mutta tuo Higahsi-Ginzan on suurin ja kuuluisin. Siellä on kellarissa myös oikein hieno tuliaiskauppa.

Tokiosta jatkoimme Kiotoon, jossa nousimme Fushimi-Inari-Taishan vuorelle. Vuori oli aivan mahtava! Todella kaunis ja täynnä torii-portteja! Myös näkymät olivat hienot.
Oikealle vuorelle nousulle pääsimme isäni kanssa kaverini opastuksella, kun nousimme Hiei-sanille. Sillä on kuitenkin jo päälle 800 metriä korkeutta. Reitti oli kuitenkin oikein mukava ja ylhäällä oleva temppeli upea. Näkymät olivat myös hienot. Takaisin pääsimme mukavasti Sakamotoon laskeutuvalla cable-carilla. Biwako-järvikin pilkahti esiin. Sakamotosta oli yllätyksekseni vain pari pysäkin väliä Kioton asemalle JR:llä.
Vuoret ovat ihania! (Jos se ei vielä ole selväksi tullut.)

Hiei-zanin ylhäältä

Higashi-Yaman ja Gionin alueella oli myös oikein kauniit valaistukset illalla ja Kitanotenmanguun luumunkukat olivat myös erittäin kauniita. Maaliskuun alku oli kyllä hyvä aika matkustaa, valitettavasti meille osui varmaan maaliskuun kylmimmät päivät ja Kiotossa satoi luntakin. Toisaalta Kioton lumisade on mielettömän kaunista. Koska Kioto <3! (Ja lunta ei tule kerralla viittätoista senttiä)

Hiei-zanilta

Hiei-zanilta

Tämän kaiken Japanin kiertelyn jälkeen palasin 13.3. takaisin Yamagataan.

Okinawa

Hei ja aivan liian pitkästä aikaa!

     Huomasin kirjoittaneeni edellisen kerran blogia helmikuun alussa. Silloin olin juuri pääsemässä lomalle ja kas se lomahan loppuu juuri tänään. Huomenna 13.4. alkavat luennot. En ole vieläkään ihan varma, mitä otan. Ongelma on perinteinen, paljon kiinnostavaa (tosin jotkut todella kiinnostavat tapaukset sattuivat menemään päällekkäin), ja en oikeastaan tarvitsisi mitenkään erityisen paljon tunteja. Ja lisäksi on tosiaan kyudo-harjoitukset ja tutkimusprojekti, eli ennaltaehkäisevänä stressin vähentäjän on tunteja hyvä karsia, nyt kun sen voi helposti tehdä. Ja vapaapäiväkään ei haittaisi.

Aion kirjoittaa lomasta! Tai ainakin laittaa kuvia! En vain tiedä, mistä aloittaisin. Ehkä pitää suosiolla palata ajassa taaksepäin, eli aivan loman alkuun ja Okinawan matkaan.

Minulla oli siis viimeinen luento 17.2. (muut luennot olivat pääosin loppuneet jo helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta puhumistunti sinnitteli aivan viime tippaan). 18.2. suuntasinkin sitten Sendain lentokentälle ja Kansain lentokentän kautta Okinawalle. Olin matkalla suomalaisen ystäväni kanssa, joka oli saapunut saarelle jo aiemmin.

Shuri-jou, Shurin linna.

Ensimmäiset neljä yötä vietimme Nahassa, käyden kuuluisassa Shurin linnassa, josta vanhaa Okinawan valtiota hallittiin. Matkustimme puolitoista tuntia lautalla Akan saarelle, jossa ei ollut ketään (300 asukasta, mutta silti ala- ja yläkoulu, tosin viereisellä saarella on wikipedian mukaan 80 asukasta, ja silti koulut, niihin kuuluu vielä kolmas saarikin, jolla on lentokenttä). Mutta käydessämme Akalla, ei liikkeellä oikein ketään ollut, eikä mikään ollut auki. Saarella oli

Mereltä!

Mausoleumi Shurin linnan vieressä.

myös vain Coca-cola -merkkisiä juoma-automaatteja, ja niistäkin ehkä yksi toimi. Sen sijaan lämmintä oli. Nahassa oli tuullut ja collegea olin käyttänyt (tuntui silti taivaalta Yamagatan lumisateen jälkeen), mutta Akassa t-paita oli hyvä!

Kolmantena päivänä ajoimme bussilla Seefa-Utakin pyhälle paikalle.

Akan saari!

Sefa-Utakin pyhäilymesta.

Hienon rannan hienot kalliot.

Nahassa hieman skrubuisessa hostellissa asumisen jälkeen siirryimme Okinawan saaren pohjoisosaan Motobun kylään, jossa asuimme oikein mukavassa hotellissa. Olin löytänyt edullisen huoneen, joka mainosti itseään pienenä nurkkahuoneena, mutta oli kyllä todella iso ja mukava. Ja kunnon hotelliaamiainenkin kuului pakettiin! Hotellissa oli myös sisäuima-allas ja iso kylpy. Isot kylvyt ovat parhaita, olimme kyllä Nahassa käyneet onsenillakin.

Motobun alue oli oikein ihana. Kävimme oikein kauniilla uimarannalla, jonka kalliot olivat aivan mahtavia, ja hiekka ihanaa. Pulahdimme nopeasti meressäkin! Talviturkki siis menetetty!
Motobussa sijaitsee myös Chura-umi akvaario, joka on kävijämäärältään (ja kooltaan?) Japanin suurin akvaario. Pakko myöstää, että altaat olivat oikein isot ja hienot. Vieressä oli myös söpöjä kilpikonnia ja surullisia manaatteja.

Okinawan maaseutu ja luonto ovat kyllä jotain aivan ihanaa! Varsinkin, kun oli erinomaista kävely- ja matkaseuraa, niin matka onnistui oikein mukavasti. Suosittelen Okinawaa ehdottomasti kaikille!
Bussit toimivat myös hyvin ja netissä on hyvät kartat Okinawan saaren bussireiteille ja hinnoille ja ajoille.

Viimeisen yön vietimme taas Nahassa.
Oih, Okinawan lämpö ja lumisuolasoftis ja meri ja luonto ja hyvä seura!