Okinawa

Hei ja aivan liian pitkästä aikaa!

     Huomasin kirjoittaneeni edellisen kerran blogia helmikuun alussa. Silloin olin juuri pääsemässä lomalle ja kas se lomahan loppuu juuri tänään. Huomenna 13.4. alkavat luennot. En ole vieläkään ihan varma, mitä otan. Ongelma on perinteinen, paljon kiinnostavaa (tosin jotkut todella kiinnostavat tapaukset sattuivat menemään päällekkäin), ja en oikeastaan tarvitsisi mitenkään erityisen paljon tunteja. Ja lisäksi on tosiaan kyudo-harjoitukset ja tutkimusprojekti, eli ennaltaehkäisevänä stressin vähentäjän on tunteja hyvä karsia, nyt kun sen voi helposti tehdä. Ja vapaapäiväkään ei haittaisi.

Aion kirjoittaa lomasta! Tai ainakin laittaa kuvia! En vain tiedä, mistä aloittaisin. Ehkä pitää suosiolla palata ajassa taaksepäin, eli aivan loman alkuun ja Okinawan matkaan.

Minulla oli siis viimeinen luento 17.2. (muut luennot olivat pääosin loppuneet jo helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta puhumistunti sinnitteli aivan viime tippaan). 18.2. suuntasinkin sitten Sendain lentokentälle ja Kansain lentokentän kautta Okinawalle. Olin matkalla suomalaisen ystäväni kanssa, joka oli saapunut saarelle jo aiemmin.

Shuri-jou, Shurin linna.

Ensimmäiset neljä yötä vietimme Nahassa, käyden kuuluisassa Shurin linnassa, josta vanhaa Okinawan valtiota hallittiin. Matkustimme puolitoista tuntia lautalla Akan saarelle, jossa ei ollut ketään (300 asukasta, mutta silti ala- ja yläkoulu, tosin viereisellä saarella on wikipedian mukaan 80 asukasta, ja silti koulut, niihin kuuluu vielä kolmas saarikin, jolla on lentokenttä). Mutta käydessämme Akalla, ei liikkeellä oikein ketään ollut, eikä mikään ollut auki. Saarella oli

Mereltä!

Mausoleumi Shurin linnan vieressä.

myös vain Coca-cola -merkkisiä juoma-automaatteja, ja niistäkin ehkä yksi toimi. Sen sijaan lämmintä oli. Nahassa oli tuullut ja collegea olin käyttänyt (tuntui silti taivaalta Yamagatan lumisateen jälkeen), mutta Akassa t-paita oli hyvä!

Kolmantena päivänä ajoimme bussilla Seefa-Utakin pyhälle paikalle.

Akan saari!

Sefa-Utakin pyhäilymesta.

Hienon rannan hienot kalliot.

Nahassa hieman skrubuisessa hostellissa asumisen jälkeen siirryimme Okinawan saaren pohjoisosaan Motobun kylään, jossa asuimme oikein mukavassa hotellissa. Olin löytänyt edullisen huoneen, joka mainosti itseään pienenä nurkkahuoneena, mutta oli kyllä todella iso ja mukava. Ja kunnon hotelliaamiainenkin kuului pakettiin! Hotellissa oli myös sisäuima-allas ja iso kylpy. Isot kylvyt ovat parhaita, olimme kyllä Nahassa käyneet onsenillakin.

Motobun alue oli oikein ihana. Kävimme oikein kauniilla uimarannalla, jonka kalliot olivat aivan mahtavia, ja hiekka ihanaa. Pulahdimme nopeasti meressäkin! Talviturkki siis menetetty!
Motobussa sijaitsee myös Chura-umi akvaario, joka on kävijämäärältään (ja kooltaan?) Japanin suurin akvaario. Pakko myöstää, että altaat olivat oikein isot ja hienot. Vieressä oli myös söpöjä kilpikonnia ja surullisia manaatteja.

Okinawan maaseutu ja luonto ovat kyllä jotain aivan ihanaa! Varsinkin, kun oli erinomaista kävely- ja matkaseuraa, niin matka onnistui oikein mukavasti. Suosittelen Okinawaa ehdottomasti kaikille!
Bussit toimivat myös hyvin ja netissä on hyvät kartat Okinawan saaren bussireiteille ja hinnoille ja ajoille.

Viimeisen yön vietimme taas Nahassa.
Oih, Okinawan lämpö ja lumisuolasoftis ja meri ja luonto ja hyvä seura!