千歳山

Blogini nimihän on ”vuoret ja minä”, joten olihan minun heti ensimmäisenä viikonloppuna päästävä vuorille! Okei, minä tosiaan asun jo jonkin matkaa ylämäkeen ja tästä itään on vain vuoria. Ihan vuoren kupeessa siis. Huoneeni ikkunasta (taitaa olla pohjoiseen) näkyy Chitose-vuori (千歳山　ちとせやま), jonka nimen jostain kartasta jo olinkin bongannut.  Katsottuani karttaa lähdin lauantaiaamuna katsastamaan mahdollisia aamulenkkireittejä (toteutumisesta ei takeita) ja huomasin, että viereisen temppelin luota pääsee ikään kuin pienen kukkulan toiselle puolelle. Kulkiessani tämän ylä- ja alamäen huomasin matkanvarrella kylttejä ja parikin reittiä Chitosen huipulle. Vuori on tosiaan 471m korkea ja jonkinlainen ulkoilupuisto, tienvarressa ollut ulkoilukartta mainosti, että noin puolessa tunnissa sinne nousee.  En toki tällöin nousuun lähtenyt, vaan kiersin kiltisti suunnittelemani reitin.

Asuntolan viereinen temppeli ja Chitose-vuori taustalla

Siellähän se asuntola näkyy!

Sunnuntaiaamuna lähdinkin sitten teenoston jälkeen kipuamaan vuorelle. Heti ensimmäiseksi silmiini osui ”Varokaa karhuja!” -mainos kahden vuoden takaa. Mainittakoon tässä, että uutisissa oli muistaakseni perjantaina, että tänä vuonna jopa 70 lehmää on kuollut karhun hyökkäykseen, kun viime vuonna tähän aikaan vain 13. Tämä siis Yamagatassa. Empä ajatellut kohtaloni olevan karhun käsissä. Vastaan tulijoita oli yksi noustessani asuntolan eli Hirashimizun puolta vuorta. Aika jyrkkää siksakkia, mutta niin ihanan rauhallista ja vuori ja kaikkea! Ja näkymät! Ylhäällä olikin sitten enemmän porukkaa ja pienehkö näköalatorni, jossa jonkun mukavan täti-ihmisen kanssa juttelin.  Tullessani alas erireittiä tuli kaikkia vastaan tulijoita (tuo reitti oli selvästi suositumpi) tervehdittyä. Kaikki pienet lapsetkin sanoivat reippaasti huomenet tai päiväät.  Ihana vuori, ihanat näkymät!

Huipun näköalatorni

Menomatkalla ohitin todella skrubuisen Inari-jinjan, takaisintulomatkalla näin temppelikiven ja hienon, hoidetun Inari-jinjan. Pitihän sitten vuoren O-Inari-samalta rukoilla suojelusta ja onnea tälle vuodelle. (Yleensä Inari-samalta eli sellainen kettujumala, taidetaan rukoilla lähinnä taloudellista menestystä.) Kävin myös siinä lähi temppelissä, jossa on parhaan luokan 313:n Kannon-saman kuudes paikka ja Yamagatan 108:s O-Jizo-sama. Pitäähän sitä paikallisia jumaluuksia tervehtiä. Asuukohan näillä vuorilla Yamainu (vuorikoira-jumaluus)?

O-Inari-sama!

Ja hänen pyhäkkö!

Täällä se Kannon-sama sitten asustelee.

Päätemppelirakennus. Tendai-buddhalaisuutta ilmeisesti.

Viikonloppu oli muutenkin oikein mukava. Lähinnä tutustuin aseman ja Nanokamachidourin ympäristöön kierrellen kauppoja ja hankkien kotiin tarvittavia välttämättömyyksiä. Söin myös erittäin erinomaista matchahoujicha-pehmistä ja näin mini-matsurilla alakoululaisten hienon taiko-esityksen. Tuolla festivaalilla olisi voinut käydä bussissa tutkituttamassa mahan syövän varalta ja asemalla jaettiin hienoja pusseja, jossa kaikkea syöpään liittyvää vihkoa jne.

JA sunnuntaina kävin katsomassa RUROUNI KENSHIN Kyoutotaikahenin, eli Kioton suurpalo-osan. Rurouni Kenshin on aivan mahtava manga (animea en ole nähnyt) ja vuosi sitten kävin katsomassa Rakkautta&Anarkiaassa 2012 tehdyn elokuvan. Se oli hyvä! Tämän vuoden elokuussa tuli Japanissa elokuvateattereihin toinen osa (Kyoutotaikahen) ja heti syyskuussa kolmasosa (Densetsu no saikihen). Oli siis heti mentävä ensimmäistä jatko-osaa katsomana. Vaikka sanon jatko-osa, niin käytännössähän kyseinen elokuva vain jatkoi mangan juonta eteenpäin. Hyvin oli juonessa pysytty, vaikka monia asioita toki jouduttu karsimaan ja kenties hieman uudelleen järjestelemään.

JAL ja Japaniin tulo

Hei!

Palaan ajassa toissa viikkoon ja kerron teille arvoisat lukijat nyt lennostani ja maahantulosta.

Japaniin saavuin siis 18.9. täysin suunnitelmien mukaan.

Japanin opetusministeriö oli päättänyt, että lentoni on 17.9. ja niinpä nousin tuona päivänä onnellisesti Japan Airlinesin koneeseen ajatuksenani, että pitää muistaa ottaa kuvia sieltä sisältä ystävälleni. Oli oikein mukava kone. Kuulemma maailman hiljaisin. Kyllä siellä kuitenkin peruslentokonehumina kuului, mutta ehkäpä ehkäpä sanoisin kuitenkin koneen olleen jokseenkin hiljainen. Olen ainakin äännekkäämmissäkin koneissa ollut.

Illallinen

                             Vieressäni istui oikein mukava chibalainen ojisan eli setäihminen. En kyllä ollut aina ihan varma, puhuiko hän vain itsekseen vai minulle, mutta ei se mitään. Ruoka. Lentokoneruoka on lentokone ruokaa, mutta hyvää se oli. Tarjottimella tuli kylmiä nuudeleita, hedelmäsalaattia, katkarapusalaattia ja kraavilohta, salaattia, leipää, pääruoka oli myös hyvää ja tuon jälkeen jaettiin vielä Häagen Datzin vaniljajäätelöä. Juomavalikoima oli myös hyvä, kaikenlaista mehua ja teetä, ja umeshuakin olisi saanut. Ja vahvatkin sisältyivät hintaan (pitäydyin itse kylmässä vihreässä teessä). Koska äitiäni kuitenkin kiinnostaa, niin oli myös oikeat metalliset haarukat ja veitset. Aamiainen oli myös hyvä, televisio isohko ja kuva oli hyvä. Oikein mukava lentokokemus. Ja JAL:lahan saa economy-matkustajatkin viedä kaksi 23kg laukkua mukanaan ilman erillismaksua.

Ei verhoa, vaan himmeyttä/kirkkautta säädetään.

Saavuttuani onnellisesti Japanin maankamaralle odottivat rajamuodollisuudet. Muistakaa ottaa ja täyttää koneessa ulkkarin maahantulolappu ja tullinlappu. Finnairilla lentoemännät pitävät about huolen, että kaikki nuo ottavat ja täyttävät, mutta JAL:lilla vaan kysyttiin, että haluanko ja kuljettiin ohi. Huomasin passintarkastusjonossa, että monet ei-japanilaiset koneestani eivät maahantulolappua olleet täyttäneet.  Päästyäni passintarkastukseen, huomattiin, että minun pitää mennä oikeaan jonoon, jossa pystytään tekemään 在留カード eli Residence Card. Tässä kohtaa olisi esitettävä myös Certificate og Eligibility, mutta nikkenseit (me MEXT-stipendiläiset) ällös huoli, meillä ei ole sellaista ja heti kun virkailija luki viisumini kohdan ”Gov. scholar”, hän sanoi ”ahaa, naruhodo” ja tarkastus sujui mukavan nopeasti.

Mikäs siinä sitten, olin liian nopeasti ulos kentältä ja ulkomaalaisen passilla sai Narita Expressin lipun puoleen hintaan (normi jotain 3000, eli nyt 1500). Ehdottomasti kätevin kulkuväline, jos shinkanseniin (luotijuna) vaihtaa haluaa. Olin sopinut, että nousisin kello yhden Yamagata shinkanseniin, ja näin oli minulla Tokion asemalla varmaan puolitoista tuntia aikaa.

Lentokoneesta

 

Yamagataan menevä shinkansen on nimeltään ”Tsubasa” eli siivet (tai siipi). Ja sellaiset vajaat kolme tuntia se vuorten läpi halkoo. Ihania vuoria ja solia, joissa kauniita jokia ja puroja! Tsubasan vaunut ovat yhdessä Touhoku-shinkansenin (menee mm. Sendaihin) kanssa, kunnes Fukushimassa näiden tiet eroavat.

Jotkut pysäkit näyttivät pienen paikallisjunan pysäkeiltä, ja yhdellä onsenilla (kuuma lähde) oli oma pysäkki.

Saavuttuani Yamagataan minulle aivan ensimmäiseksi tilattiin hanko eli leimasin ja käytyämme asuntolalla menimme yliopistolle täyttämään vielä jotain papereita. Yliopistolla on kaksi asuntolaa, ja meille kauempana asuville yliopisto lainaa polkupyörän. Kätevää. Eli sen hankkimisesta ei huolehtia tarvinnut. Asuntolasta tulen kirjoittamaan myöhemmin enemmän, mutta kiva tämä on. Ja tatami huoneet <3.

Puolalainen tuleva kämppis tuleekin vasta 30.9. (toivottava saapuminen Yamagataan oli siis 16-18.9.), mikä ei minua yhtään haittaa. Nyt olen voinut rauhassa kotiutua ja lagata ja levitellä kamoja.

Väliruutu

Hei! Pitkästä aikaa! Kirjoitin tällaisen väliruudun viime tiistaina (23.9.), lähinnä jotta voisin informoida, että minulla ei vielä nettiä ole ja postaukset menee ensi viikkoon. Yritin kuitenkin saada tämän tänne viime keskiviikkona saadessani yliopiston wlan-tunnukset käyttööni. Jotenkin kuvien lataus kuitenkin epäonnistui.

Jotta tässä olisi edes joku kuva, niin tuossa näkymä asuntolasta. 

Heipä hei! Tämä on väliruutu ja yleistä säätöä.

Tietokoneeni johdon piikit olivat liian paksut adapteriini, joten tänään avasin tietokoneeni ensimmäisen kerran täällä ollessani.. Tänään on 23.9. tiistai ja täysin ohjelmaton päivä, eli otin sitten bussin Sendaihin. Sehän oli jotain, mitä voi kutsua kaupungiksi.  Lähdin Sendaihin SIM-kortin takia, mikä oli valaisevaa, mutta taitaa ensi viikolle mennä tuon kortin saaminen.  Ensi viikon maanantaina saan myös netin asuntooni, huomenna orientaatiossa pitäisi kuitenkin viimeistään saada yliopiston wi-fi -tunnukset.  Wohoo.

Naapurini kiinalaiset kutsuivat minut syömään tekemäänsä ruokaa, tai näin tulkitsin asian ja luettuani kesken olleen xxxHolicin loppuun astuin ovestani ulos ja menin koputtamaan heidän ovelleen. En ollut ihan varma, oliko kutsu jotenkin yleinen, vai juuri tälle illalle. Ruoka oli erinomaisen hyvää, toinen kyseisen huoneen asukkaista ilmeisesti piti erittäin paljon ruoan laitosta.

Sendaista käteeni jäi riisinkeitin ja adapteri, mikä oli kyllä erinomaista! Ja näkymät (lue: vuoret) olivat aivan mahtavat bussista! Muutenkin erittäin kätevä bussi, ja kulkee tosiaan lähempääkin (kuin asema) ohi, eli asemalle asti ei polkea tarvitse.

Tämän postauksen päätarkoitus oli kuitenkin kertoa, että hiljaiseloni johtuu lähinnä netittömyydestä ja kirjoitan ja postaan tänne tässä tapahtuneista tapahtumista, Yamagatasta ja asuntolasta jne. viimeistään ensi viikolla. Torstaina lähden Tokioon ja siitäkin enemmän sitten myöhemmin.

ご挨拶

Hei!

Tämä on vaihtoblogini 2014–2015 Yamagatan yliopistoon suuntautuvasta vaihdosta.

Tervetuloa lukemaan blogiani.

Olen Milla, kolmannen vuoden Aasian tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistossa ja ensi viikolla nousen koneeseen kohti Japania ja sitä myöten matkani käy MEXT-stipendiaattina Yamagatan yliopistoon Koillis-Japanissa. 

Tämän blogin tarkoituksena on toimia sukulaisilleni ja ystävilleni mahdollisuutena seurata, että olen elossa ja kenties kuulla jotain tekemisistäni Japanissa. Lisäksi toivon, että tästä blogista olisi hyötyä yliopistovaihtoa suunnitteleville tai siitä haaveileville ihmisille. Tai muuten vain Japanista kiinnostuneille ihmisille. Ja tarkoituksena on myös pakottaa itseäni kirjoittamaan enemmän ja ehkä jopa oppia jotain.

Okazakin linnan luota uutena vuotena

Aluksi voisin vaikka esitellä hieman itseäni, sillä taustani vaikuttaa toki kokemuksiini Japanissa. Tästä matkasta tulee viides matkani Japaniin, ja toinen vaihto. Olen ollut Japanissa lukiovaihdossa vuonna 2010 noin vuoden. Silloin asuin japanilaisen host-perheen luona, itse asiassa monen sellaisen, ja silloin rakastuin Japaniin toden teolla.  Asuin lähes vuoden Gifun prefektuurissa Ogakin kaupungissa (岐阜県大垣市) eli maalla. Olin siis aivan tavallisessa maalaislukiossa, jossa suurin osa ystävistäni halusi tulla eläintenhoitajiksi. Harrastin vuoden kyudoa eli japanilaista jousiammuntaa koulun klubissa ja vietin mukavaa maalaiselämää. Opin puhumaan Gifun murretta (kenties Ogakin murretta) ja se on ollut minulle suuri inspiraatio myös myöhemmin. Rakastan japanin murteita. Touhokussa (isompi alue, jossa Yamagatan prefektuuri sijaitsee) en ole koskaan käynyt ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan sen murteisiin. Lukiovaihdosta minulle jäi käteen täysi vuosi ihania muistoja, japanin kieli, hyviä ystäviä ja perhe, sekä muita tuttuja.

Japani ei ole minulle siis millään tavalla uusi tuttavuus ja lähinnä tuntuukin, että neljän päivän kuluttua palaan kotiin. Yamagatassa en kuitenkaan ole käynyt koskaan, enkä itse asiassa ole koskaan mennyt Tokiosta pohjoiseen (paitsi neljän päivän luokkaretki Hokkaidolla, mutta se on jo aivan eri saari).  En siis myöskään ole asunut Japanissa itsekseni, mutta sitä vapautta olen kyllä odottanut. Vapautta? Opiskelukiirettä?

Vielä jotain itsestäni? Olen harrastanut karatea varmaan jotain kahdeksan vuotta, pelaan ystävieni kanssa pöytäroolipeliä, pidän piirtämisestä ja lukemisesta (niin kirjojen kuin sarjakuvien ja mangan), pelaisin enemmän Zeldaa, jos minulla olisi aikaa, pidän kimonoista ja niihin pukeutumisesta, rakastan japanin kieltä, minulla on ihana kissa, jonka nimi on May, olen opiskellut elämässäni varmaan kymmentä kieltä (puhun kuitenkin sujuvasti vain neljää, tavoitteeni olisi kuusi sujuvaa), olen käynyt varmaan kolmessakymmenessäviidessä eri maassa (mikä olisi hyvä tavoite?) ja olen niin iloinen kun pääsen taas Japaniin asumaan.

Hauska tutustua!

よろしくお願いいたします！