千歳山

Blogini nimihän on ”vuoret ja minä”, joten olihan minun heti ensimmäisenä viikonloppuna päästävä vuorille! Okei, minä tosiaan asun jo jonkin matkaa ylämäkeen ja tästä itään on vain vuoria. Ihan vuoren kupeessa siis. Huoneeni ikkunasta (taitaa olla pohjoiseen) näkyy Chitose-vuori (千歳山　ちとせやま), jonka nimen jostain kartasta jo olinkin bongannut.  Katsottuani karttaa lähdin lauantaiaamuna katsastamaan mahdollisia aamulenkkireittejä (toteutumisesta ei takeita) ja huomasin, että viereisen temppelin luota pääsee ikään kuin pienen kukkulan toiselle puolelle. Kulkiessani tämän ylä- ja alamäen huomasin matkanvarrella kylttejä ja parikin reittiä Chitosen huipulle. Vuori on tosiaan 471m korkea ja jonkinlainen ulkoilupuisto, tienvarressa ollut ulkoilukartta mainosti, että noin puolessa tunnissa sinne nousee.  En toki tällöin nousuun lähtenyt, vaan kiersin kiltisti suunnittelemani reitin.

Asuntolan viereinen temppeli ja Chitose-vuori taustalla

Siellähän se asuntola näkyy!

Sunnuntaiaamuna lähdinkin sitten teenoston jälkeen kipuamaan vuorelle. Heti ensimmäiseksi silmiini osui ”Varokaa karhuja!” -mainos kahden vuoden takaa. Mainittakoon tässä, että uutisissa oli muistaakseni perjantaina, että tänä vuonna jopa 70 lehmää on kuollut karhun hyökkäykseen, kun viime vuonna tähän aikaan vain 13. Tämä siis Yamagatassa. Empä ajatellut kohtaloni olevan karhun käsissä. Vastaan tulijoita oli yksi noustessani asuntolan eli Hirashimizun puolta vuorta. Aika jyrkkää siksakkia, mutta niin ihanan rauhallista ja vuori ja kaikkea! Ja näkymät! Ylhäällä olikin sitten enemmän porukkaa ja pienehkö näköalatorni, jossa jonkun mukavan täti-ihmisen kanssa juttelin.  Tullessani alas erireittiä tuli kaikkia vastaan tulijoita (tuo reitti oli selvästi suositumpi) tervehdittyä. Kaikki pienet lapsetkin sanoivat reippaasti huomenet tai päiväät.  Ihana vuori, ihanat näkymät!

Huipun näköalatorni

Menomatkalla ohitin todella skrubuisen Inari-jinjan, takaisintulomatkalla näin temppelikiven ja hienon, hoidetun Inari-jinjan. Pitihän sitten vuoren O-Inari-samalta rukoilla suojelusta ja onnea tälle vuodelle. (Yleensä Inari-samalta eli sellainen kettujumala, taidetaan rukoilla lähinnä taloudellista menestystä.) Kävin myös siinä lähi temppelissä, jossa on parhaan luokan 313:n Kannon-saman kuudes paikka ja Yamagatan 108:s O-Jizo-sama. Pitäähän sitä paikallisia jumaluuksia tervehtiä. Asuukohan näillä vuorilla Yamainu (vuorikoira-jumaluus)?

O-Inari-sama!

Ja hänen pyhäkkö!

Täällä se Kannon-sama sitten asustelee.

Päätemppelirakennus. Tendai-buddhalaisuutta ilmeisesti.

Viikonloppu oli muutenkin oikein mukava. Lähinnä tutustuin aseman ja Nanokamachidourin ympäristöön kierrellen kauppoja ja hankkien kotiin tarvittavia välttämättömyyksiä. Söin myös erittäin erinomaista matchahoujicha-pehmistä ja näin mini-matsurilla alakoululaisten hienon taiko-esityksen. Tuolla festivaalilla olisi voinut käydä bussissa tutkituttamassa mahan syövän varalta ja asemalla jaettiin hienoja pusseja, jossa kaikkea syöpään liittyvää vihkoa jne.

JA sunnuntaina kävin katsomassa RUROUNI KENSHIN Kyoutotaikahenin, eli Kioton suurpalo-osan. Rurouni Kenshin on aivan mahtava manga (animea en ole nähnyt) ja vuosi sitten kävin katsomassa Rakkautta&Anarkiaassa 2012 tehdyn elokuvan. Se oli hyvä! Tämän vuoden elokuussa tuli Japanissa elokuvateattereihin toinen osa (Kyoutotaikahen) ja heti syyskuussa kolmasosa (Densetsu no saikihen). Oli siis heti mentävä ensimmäistä jatko-osaa katsomana. Vaikka sanon jatko-osa, niin käytännössähän kyseinen elokuva vain jatkoi mangan juonta eteenpäin. Hyvin oli juonessa pysytty, vaikka monia asioita toki jouduttu karsimaan ja kenties hieman uudelleen järjestelemään.