住めば都

Hei taas pitkästä aikaa ja hyvää joulunodotusta!

Täällä on tällä hetkellä oikein kauniin valkoista. Pääasiassa lumi kuitenkin sataa, sulaa päivällä ja sitten taas tulee uutta lunta. Tätä päivää lukuun ottamatta päivällä on kuitenkin plussaa, mutta plussallakin täällä sataa lunta. Ja se jopa saattaa jäädä maahan. Kaikki valkoiset kuvat ovat joulukuulta.

Chitose-yama 7.12.

Tänään oli Japanin parlamentin alahuoneen(衆議院) vaalit. Pääministeri Abe tosiaan hajotti alahuoneen marraskuussa, että aika nopeasti nämä uudet vaalit tulivat. Eikö Ruotsissakin päätetty uusista vaaleista, ja ne ovat maaliskuussa? Aben tarkoituksena ilmeisesti oli saada pari lisä vuotta aikaa toteuttaa Abenomicsia, tai muuten vaan olla vallassa. Japanin vaalijärjestelmä on kyllä hassu, mutta minun tiedoillani ei sitä kuitenkaan analysoimaan kannata lähteä.

Palataanpa ajassa taaksepäin marraskuuhun, koska sinne edellinen raapustukseni päättyi. Mitäs mitäs 9.11. sunnuntaina oli tosiaan tyttöjen kisat, joista muistan lähinnä bussissa nukkumisen ja sateessa seisomisen. Sen jälkeen kuitenkin kolmostytötkin jäivät eläkkeelle klubista, mistä seurasi pitkää itkunsekaista tunteilua ja kiitosta puolin ja toisin. Pakko myöntää, että tämän jälkeen tuntui, että onpas klubissa vähän ihmisiä, mutta kaikkeen tottuu ja mukavaa on ollut kuitenkin. Kylmää kylläkin…

Marraskuussa virolainen Miryu-san esitteli aivan ihanan pienen japanilaisen ravintolan aivan kampuksen lähettyvillä, jossa olen tuon käynnin jälkeen päässyt jo kaksi kertaa käymään.  Samalla viikolla kävimme kämppikseni Pato-sanin ja yläkerrassa asuvien kahden kiinalaisen kanssa (toinen heistä myös nikkensei) syömässä kaiten-sushia kotimatkalla olevassa ravintolassa. Itse asiassa kotimatkalla on aika paljon mukavia ja erilaisia ravintoloita, ja olemmekin samalla porukalla käyneet parissa muussakin ravintolassa.

12.11. oli siinä mielessä tärkeä päivä, että pääsin vihdoin ampumaan makiwaraan, eli parin metrin päässä olevaan heinäpaaliin. Jejee. Olisi kyllä kiva päästä oikeasti jo ampumaan maaliin, mutta aika taitaa tältä vuodelta loppua kesken, koska virallisia harjoituksia on jäljellä enää yksi viikko, ja sittenhän jo loma kohta alkaa ja minä otan suunnaksi etelän.

Taisi olla 5.12.

Lauantaina 15.11. oli elämäni ensimmäinen konpa eli enemmän tai vähemmän virallinen juhlama klubissa. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat tehneet ruokaa ja tarjolla oli sakea. Oli peräti ihan hyvän makuista. Minua peloteltiin kaikilla mahdollisilla kauhuskenaarioilla, mutta oli todella hauskaa ja jatkot olivat myös oikein mukavat. Jatkot tarkoittivat sitä, että kun virallinen juhla kyudo-joulla kesti kaksi tuntia, niin tämän jälkeen halukkaat lähtijät jakaantuivat ryhmiin. Ykköset saivat päättää, mitä halusivat tehdä. Jakaannuimme kolmeen ryhmään, jotka vielä pariin pienempään jakaantuivat. Vaihtoehtoina oli keilaus, karaoke ja syöminen/juominen. Ja kolmoset, neloset ja maisteriopiskelijat tosiaan koko lystin (jatkot eli 二次会)maksoivat.

                             Tätä seuraavana päivänä menimme ohjaavan opettajani ja kolmen kiinalaisen vaihtarin ja näistä yhden japanilaisen tuutorin kanssa Matsushimaa ihailemaan. Valokuvia en nyt tähän postaukseen Matsushimasta saa, joten omaa postausta joudutte odottamaan.

                             Marraskuun 21.-24. päivä olin onnellisesti Tokiossa. Siellä oli lämmin! Olin jopa melkein onnistunut tekemään pois alta koulujutut ja vain jotain junalukemista jäi, sekä äikänopetunnin kokeeseen opiskelu. Aamupäivällä pänttäsin sitten japanin yläkoulunkielioppia. Eikä olisi edes niin paljon tarvinnut opiskella, koska koe oli todella helppo.  Toisaalta nyt olen saanut tutkimusprojektitunnilla käsiini sellaisia artikkeleita, että verbien a-i-u-e-o –taivutusmuotojen nimistäkin on hyötyä. Ja yleensäkin on hyödyllistä ymmärtää japanilaisten käsitystä omasta kielestään, ja kuinka heille sitä koulussa opetetaan.

                             Oli ihanaa olla host-perheen luona ja saada hyvää ruokaa ja päästä kylpyyn. Lauantaina menimme host-äidin ja isän kanssa katsomaan Keiou-yliopiston koulufestivaalia, jossa host-pikkusiskoni esiiintyi musikaalissa. Opiskelijat olivat koko homman itse tehneet, ja hyvin olivatkin.  Host-pikkusiskoni lauloi myös todella kauniisti. Oih! Jo neljä ja puolivuotta olen halunnut nähdä hänen musikaalinsa, ja vihdoin! Tämän jälkeen kävimme host-äidin ja -sän kanssa brittipubissa (host-isä pitää Briteistä) ja sen alakerrassa olevassa pienessä baarissa, jonka baarimikko oli ollut heidän häissään. Hehe.

                             Oli tosiaan myös mukava nähdä kavereita Tokiossa, ja onneksi tosiaan maanantaina oli kansallinen vapaapäivä, niin sain mukavan viikonloppuloman.

                            

Keion itäinen sisäänkäynti.

Kampuksen läheltä näkee Tokyo Tawaaaaan!

Eilen aamulla taas näytti tältä, itseasiassa lunta satoi.

                             Marraskuun lopussa tuli jo luntakin ja joulukuuta odotellessa tein jopa riisipuuroa riisinkeittimessä. Toimi oikein hyvin, vaikka aika sovelletulla reseptillä tein ja kolme tuntia keittimeni sai töitä tehdä. En tosiaan koskaan ennen ole itse riisipuuroa tehnyt, että kerta se on ensimmäinen. Myös kämppikseni mielestä puuro oli oikein hyvää.

                             Marraskuun vikana viikonloppuna klubeilin, menin tuutorini ja kiinalaisten yläkerrannaapurieni kanssa karaokeen ja näin tutkimusprojketituntini opettajan ja hänen tyttärensä kertoakseni tyttärelle Suomen koulujärjestelmästä. Yo! Hän kirjoittaa yläasteen loppuesseetä tms. Ihanan randomia ja mukavaa.

                             Ja sitten alkoi joulukuu. Ensi kertaan!

Riisipuuroa!

Tänä aamuna ei 14.12. näytti tältä!

Akita

Hohhoh. Marraskuu olikin kiireisempi kuin kuvittelin. Blogi on jäänyt kaiken jalkoihin. Hei nyt kuitenkin.

On jo 27.11. eli aivan kohta on joulukuu! Olen jouluihminen ja pidän joulusta. Japani ei ole huono paikka olla jouluihminen, kauniita valoja on ja joulutavara ilmestyi kauppoihin heti Halloweenin loputtua. Olen myös saanut Suomesta peräti kolme joulukalenteria <3. Muuten, 24.12. Yamagatan Sanomissa ilmestyy artikkeli suomalaisesta joulusta, minua siihen artikkeliin tullaan haastattelemaan. Että tämän jälkeen kaikki yamagatalaiset ajattelevat suomalaisen joulun juuri sellaiseksi kuin minä Suomessa joulun vietän. Mikäs siinä. Ensi viikon maanantaina samaisessa sanomalehdessä ilmestyy myös lyhyt vaihto-oppilaan kolumnini. Kirjoitin kyudosta.

Ruskaa Akitassa.

Mutta palataanpa ajassa kuukausi taaksepäin ja otetaan suunnaksi Akita (秋田 )eli ’syksypelto’.  Oih ihana Akita. Akitan yliopistolla pidettiin viikonlopun kestävä tyttöjen kyudo-turnaus, ja niinpä minä mukaan lukien kahdeksan hengen voimin suuntasimme Akitaan. Matka kesti sellaisen nelisen tuntia. Perjantaina jokainen yliopisto sai tunnin aikaa harjoitella ja tutustua paikallisen yliopiston dojoon. Tämän jälkeen oli vapaata aikaa, hotelliin päästyämme, jätin kamat ja lähdin katsomaan puistoa (千秋公園), jossa oli linna. Puisto oli hotellin lähellä ja ei asemastakaan kaukana. Ja ruska. Ah, kaunis ruska! Akitassa oli hieno ruska, itse asiassa jo bussista näkyi hieno ruska. Yamagataaan ruska tuli pari viikkoa myöhemmin. Kävin myös Akitan asemalla tuliaisostoksilla. Akitan aseman ympäristö oli kyllä enemmän kaupunki, kuin Yamagata. Tavarataloja ja kauppoja oli kohtuullisesti, toisaalta Akitasta ei Sendaihin tuosta vain lähdetäkään.

Illalla kävimme yhdessä syömässä ja sitten menin hotellin ylimmässä kerroksessa olevaan isohkoon kylpyyn. Kylpy on niin ihana!

Lauantaina oli aikainen herätys ja suunta kohti Akitan yliopistoa ja kisoja. Lauantain kisat loppuivat Yamagatan osalta aikaisin, joten lähdin itsekseni kohti Japanin merta. Akitan kaupunki sijaitsee toki Japanin merellä, mutta asema ei ihan rannalla ole. Katselin google earthia ja otin junan (joka kulki ehkä puolentoista tunnin välein) rannalle. Matka kesti sellaisen 15 minuuttia ja ranta oli hieno! Hieman roskainen kyllä, mutta ihana. Mainitsinko, että Akitassa oli myös erittäin lämmin koko ajan. Rannalla oli siis mukava syödä eväitä ja kuvailla aavaa merta.

En ollut koskaan käynyt Japanin merellä, ja olin kyllä onnellinen, että pääsin merenkin näkemään. Meri on hieno ja ihana ja nostalginen.  Rantaviiva oli pitkä, mutta olin katsonut, että Shimohaman asemalta pääsee kätevästi hiekkarannalle. Pääsikin. Paikassa oli myös paljon suljettuja rakennuksia, joissa sesonkina on todennäköisesti rantakahviloita ja kauppoja. Illalla pääsin taas kylpyyn ja saunaankin. Menimme yhdessä syömään Akitan kuuluisaa kiritanpoa(きりたんぽ), joka oli todella hyvää. Kuulemma sitä saattaa saada Yamagatassakin. Kiritanpo on jollain tietyllä tavalla käsiteltyä riisiä, joka on putken malliin laitettu. Yleensä sitä nabessa eli pataruokana syödään. Söimme myös pekoniin käärittyä kiritanpoa, molemmat erinomaisen makuisia.

Tuo punainen piste on Akitan asema ja siitä etelään junalla rannalle.

Sunnuntaina klubin pojatkin tulivat kannustamaan, mikä oli oikein mukavaa. Minun työt vähenivät, kun fukseja tuli avuliaasti paikalle. Yamagatan yliopisto meni voittamaan kisat. Jee!

Tuuli.

Näin voin marraskuun 28. päivä jättää lokakuun taakseni ja siirtyä Marraskuuhun, joka 1.11. alkoi poikien kyudo-turnauksella. En nyt aio selittää yliopistokyudon turnauskäytäntöjä, ja jatkoon pääsyjä. Satoi kaatamalla ja oli kylmä. Mutta turnaus oli Sendaissa, ja niinpä kävin tekemässä hieman ostoksia turnauksen jälkeen. Nyt sänkyni on ihanan lämmin ja pehmoinen ja tuntuu hyvältä ja japanilta!

Sunnuntaina taas oli tyttöjen yhteisharjoitus tyttöjen tulevia kisoja varten (kun voitti edellisissä, niin pääsi jatkoon). Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä! Sen sijaan Maanantain vuorikiipeilysuunnitelmat virolaisen Miryu-sanin kanssa kariutuivat sateeseen. Erinomaista lounasta kuitenkin saimme. Ihanat kansalliset vapaapäivät. Hyvästä ovat.

Random näkymää Akitassa

Pidän täällä tosiaan piirtopäiväkirjaa, joka kiireen takia on kyllä lähinnä täynnä tuhruista tekstiä, mutta on siellä sentään jotain kuvitustakin seassa. Ilmeisesti marraskuun ensimmäinen viikko kului vilpoisissa tunnelmissa klubissa ja opiskellessa. Sunnuntaina 9.11. oli tyttöjen kisat , mutta taidanpa niistä jatkaa ensi kirjoituksessa.

P.S. Tänään on tärkeä ja hieno päivä Suomessa! TAHDON!!!! Jeee!

朝のクモは縁がいい

Hei!

Näen se aika lentää ja marraskuutakin jo yksi viikko takana. Ja tarkoituksenanihan ei ole mitenkään kirjoittaa joka ikisestä päivästäni täällä, koska se olisi jokseenkin tylsää luettavaa. Tämässä kuitenkin nyt jotain lokakuisesta elämästäni kerron, kuvia minulla ei nyt paljoa ole、mutta tuossa on muutama kuva 19.10. otettuna, silloin täällä ei vielä ollut oikein ruskaa. Arjesta harvemmin tulee kuvia otettua. Kävin myös kyudo-turnauksessa Akitassa, mutta siitä teen oman postauksen, koska Akita oli ihana ja viikonloppu oli ihana ja ruska oli ihana ja Japanin meri oli ihana!

Matchan ja houjichan makuista raakasuklaata.

Palatakseni sitten ajassa hieman taaksepäin, Imonikain jälkeinen päivä, eli 13.10. maanantai, oli Urheilun päivä (体育の日) eli kansallinen vapaapäivä. Tällöin kaikki virastot, postit ja muut viralliset asiat, sekä julkiset yliopistot ovat kiinni (yksityiset tuppaavat pitämään tunnit, eli varautukaa yksityiseen yliopistoon vaihtoon hakevat!). Eli normi toimistotyöläiset ja työssäkäyvät ihmiset ovat vapaalla. Näin ollen kaupat ovat tietenkin auki, jotta ihmiset voivat käydä vapaa-aikanaan ostoksilla. Japanissa ei siis tarvitse huolehtia, etteivät kaupat olisi auki. Uusi vuosi voi tehdä poikkeuksen, mutta nykyään varsinkin isot kaupat ovat käytännössä aina auki. En kuitenkaan mitään lupaa. Itse tuona vapaapäivänä suuntasin Ion-kauppakeskukseen, joka on koko maan kattava kauppakeskusketju. Matkaa Etelä-Ioniin on kotoani 5 km, mutta mukavasti se alamäkeen pyörällä meni. Takaisin päin pysähdyin onsenilla, eli kuumalla lähteellä. Paikka ei iso ollut, mutta ihan mukava ja mukavan lähellä. Kyllä onsen on ihana asia! Yamagatassa on tosiaan paljon kuuluisia onseneita, jonne en vielä ole ehtinyt, mutta enköhän vielä ehdi. Kuitenkin ihanaa, että kotoani parin kilometrin päässä on onsen.

Chitose-vuorta on hyvä ihailla!

Keskiviikkona 15.10. oli Yamagatan yliopiston perustamispäivä (varmaan jossain lukisi, kuinka vanha yliopistoni on?) ja opetusta ei ollut (eikä klubia). Sen sijaan Kansainvälisellä asuntolalla, se toinen asuntola, joka on aseman lähellä eikä täällä vuorella, pidettiin vaihtareille hätätilannekoulutus, joka mainosti tietoa, miten toimia maanjäristyksessä ja muussa vastaavassa Japanin luonnon hehkeässä katastrofialttiudessa. Käytännössä meillä oli kahden tunnin ensiapukoulutus ja sitten yliopiston kansainvälisen osaston porukka oli tehnyt meille imonia, joka oli taas hyvää. Sitten käytiin kämppikseni Pato-sanin kanssa ostamassa wagasheja (和菓子) eli japanilaisia makeisia/leivoksia ja palattiin kämpille juomaan teetä. Torstaina tulin kutsutuksi kaverin luokse syömään ja kyllä japanilainen kotiruoka on sitten hyvää. Perjantaina taas klubin kolmosten (eli kolmannen vuoden opiskelijoiden) kanssa tehtiin odenia (valmiista aineksista) ja syötiin lähellä asuvan kolmosen luona. Oli kyllä hauskaa ja pakko myöstää, että olin jo unohtanut, kuinka jotkut ihmiset puhuvat japania todella nopeasti. Mukavaa, kuinka klubin kolmoset ovat ottaneet minut mukaan kuin yhtenä kolmasluokkalaisena, mitä minä toki olen. Harmillista tässä on se, että Japanissa usein tällaisessa klubitoiminnassa on tapana jäädä eläkkeelle, kun maailmaakin pitää ajatella, eli kun pitää alkaa valmistautua työnhakuun tai vastaavaan. Japanissa työnhaku on yksi pitkä prosessi, joka alkaa kaikilla samaan aikaan ja, joka tähtää siihen, että työpaikka on valmiina odottamassa sitä, kun valmistuu. Eli kun japanilainen valmistuu yliopistosta maaliskuussa, niin huhtikuussa voi aloittaa töissä. Työnhaku(就職活動) on ennen alkanut kolmannen opiskeluvuoden joulukuussa, mutta tämän vuoden vuosikursseille sitä on kansallisesti myöhäistetty ja se alkaa vasta ensi huhtikuussa, eli juuri neljännen vuoden alussa. (Japanissa yliopisto on nelivuotinen ja siitä valmistutaan kandiksi ja työllistytään siitä sitten suoraan. Maisteriksi haluavien pitää hakea erikseen maisteriohjelmiin(大学院). ELI klubin kolmoset jäävät juuri näillä main eläkkeelle klubista ja jäljelle jäävät siis minä ja kakkos- ja ykkösluokkalaiset. Ja yksi nelosluokkalainen. Ei silleen, kaikki ovat kyllä todella mukavia, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan hauskaa ja mukavaa. Ja kylmää.

Asuntolani on ulkoa edelleen yhtä viehättävä

Lauantaina olin klubissa ja kävin katsomassa kyougenia (狂言) tai lähinnä esittelyn siihen. Oli aivan järkyttävän mielenkiintoista! Päätyköön se omaan postaukseen!   Muuten tämä postaus tulvahtaa aivan liian pitkäksi. Minusta olisi myös mukavaa, jos yhdessä postauksessa pysyisi jotenkin joku yksi ajatus tai teema. Tämän postauksen teema on selvästi ”sekalainen lokakuinen elämä”.

Sunnuntaista piti tulla rento opiskelu päivä, mutta tuutorini ja lääkäriopiskelija kutsuivat minut mukaan Sendaihin random kansainvälisille festareille. Menimme lääkäriopiskelijan autolla. Sendai on kyllä kiva paikka. Oli hauskaa syödä lounasta ja kierrellä Sendaissa, festari sen sijaan oli jokseenkin tylsä, mutta Nana’s Green Tea ei koskaan petä. Varsinkin matchan ja houjichan makuinen raakasuklaa oli erinomaista. Voin suositella Nana’s Green Teata kyllä kaikille!

Tästä pääsen seuraavaan viikkoon, joka oli erittäin koulustressaava, koska esitelmien tekeminen, aineen kirjoittaminen ja puheen tekeminen osui jotenkin samaan ja tiesin vielä olevani viikonlopun poissa (Akitassa). Kaikesta kuitenkin selvisin.

　　　　Mainitsinko, että täällä on aivan järkyttävästi hämähäkkejä? Tuossa yksi päivä isohämähäkki tuijotti minua katossa herätessäni. Tuutorini kuitenkin sanoi, että sanotaan: "朝のクモは縁がいい” eli  vapaasti: ”Aamun hämähäkki tuo hyviä uutisia.” Illan tuo sitten huonoja. Myös asuntolan sisäänkäynnin luona oli neljä isoa hämähäkkiä ja yksi teki jo seittiä oven eteen. Samoin pyöräkatoksella on liikaa hämähäkkejä. Kyllästyin ja menin yliopistolle pyytämään, että joku ottaisi hämähäkit pois. Toki ne nopeasti uudelleen seittinsä kutovat, mutta jos yksi pitää poistaa, niin siihen minäkin pystyn. En ole mikään ötökkäkammoinen, mutta en nyt väitä pitävänikään niistä.

Hyvää huomenta/päivää/yötä!

山寺と芋煮会の土日

Hei!

Lokakuun toisena viikonloppuna, eli lauantaina 11.10. suuntani oli Yamadera 山寺, eli yksi Yamagatan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Yamaderan asemalle pääsee Yamagatasta junalla ehkä viidessätoista minuutissa ja nykyään sinne pääsee myös käyttämällä Suicaa eli japanilaista matkakorttia (muunkin nimisiä matkakortteja on olemassa, mutta vuodesta 2013 lähtien kaikki matkakortit ovat toimineet koko maassa, paikoissa, missä IC-kortti yleensäkään toimii).

Olisin toki mennyt Yamaderaa eli Vuoritemppeliä ihailemaan joskus itseksenikin, mutta nyt päädyin sinne kahden kiinalaisen vaihtarin kanssa, joista toinen on myös nikkensei, koska tutkimus-projektini opettaja sanoi, että nikkenseillä on ollut tapana osallistua Bashou Master-koulutukseen. Käytännössä siis saimme opastuksen ja historiallista perspektiiviä, sekä pääsimme ihailemaan hienoja paperikääröjä ja kuuleman liian pitkää luennointia jokaisen yksittäisen käärön historiasta. Pääsimme myös hipelöimään Edo-kauden aikaisia kirjoja. Basho Master-koulutus olisi ollut koko viikonlopun ja sisältänyt jonkun kokeen, ja sitten olisi voinut tulla alkeistason Basho-tuntijaksi, mutta me osallistuimme vain lauantain osuuteen. Koko juttu oli siis enemmän tai vähemmän Yamagatan yliopiston organisoima, ja sen pääjehu oli eräs yliopiston proffa.

Tuossa voi nähdä Bashon kirjoitusta!

Yamadera oli aivan mahtava! Hieno ja tunnelmallinen paikka oli siis kyseessä ja meillä oli oikein hauskaa. Vuoren juurella oli temppeli ja pyhäkkö ja sitten noustiin oikein tunnelmallista reittiä vuorelle, jossa päätemppeli sijaitsee. Yamadera on kuuluisa siitä, että Edo-kauden tunnettu runoilija Matsuo Basho kävi Yamaderassa kuuluisalla matkallaan pohjoiseen, mistä hän on kirjoittanut Oku no hosomichin (奥の細道). Suosittelen ehdottomasti Kai Niemisen suomennosta” Kapea tie pohjoiseen ja muita matkakertomuksia”. Bashon ei alun perin pitänyt Yamaderassa vierailla, mutta paikalliset kertoivat, että siellä kannattaa käydä, ja niinpä Basho ja hänen matkaseuralaisensa Sora Yamaderaan päätyivät. Tyytyväisiä ilmeisesti olivat.

Mainittaakseni, että tuo Bashon matka, joka hänen kotoaan Edosta alkoi nousten Touhokuun ja kiertäen Hokurikua alas, päättyi Ogakiin <3. Eli pieneen kaupunkiin, jossa lukiovaihdossa olin. Eli joku yhteys sentään Yamagatalla ja Ogakillakin on!

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina japanilainen kaverini oli avustuksellani kerännyt kunnon porukan meitä vaihtareita ja menimme kaikki joenrantaan ja kokkasimme Imonin eli meillä oli imonikai (芋煮会). Imonikai on perinteinen yamagatalainen juttu, jossa siis mennään joenrantaan, tehdään siellä nuotio, jossa padassa kokataan Imoni-niminen ruoka. Oli hyvää! Kun sitä sitten on syöty, niin pataan lisätään curry-kuutioita ja udon-nuudeleita ja sitten saa karee-udonia! Jee! Ystäväni kaveri toi autolla kaikki kamppeet paikanpäälle, mikä olikin ihan välttämätöntä, koska raahaaminen olisi ollut tuskallista. Yamagatassa myydään Imonikai-sesonkina vuokrattavia Imonikai-settejä. Kätevää.

Teimme kivistä hienot puolikaaret, joiden päälle tuli padat ja puolikaareen sytytimme tulen. meillä oli neljä pataa yhteensä eli neljä ylläpidettävää tulta. En tiedä miten, mutta jotenkin minä päädyin ylläpitämään niitä. Ehkä suomalaisuudella oli tässä osansa, sillä en kyllä kestänyt katsoa, kun ihmiset tunkevat nuotion liian täyteen tai about aiheuttavat tulipalon. Eräs japanilainen kutsui minua tulen ihmelapseksi, OK. Mutta jos joku nuotio oli sammumassa, niin sain sen sentään aina palamaan taas kunnolla.

Minulla ei ollut kameraa, ja vaikka olisi ollut, en olisi kuvia ehtinyt ottaa, joten kaikki Imonikai-kuvat ovat virolaisen Miryuu-sanin ottamia. Kiitos hänelle. (Ja luvalla täällä julkaisen).

Minä ja kämppikseni Pato-san nautimme lämmöstä.

故きを温ねて新しきを知る

Hei!

On lokakuun 27.10. ja nyt vihdoin pääsen kirjoittamaan lokakuisista tapahtumista. Lähinnä pakenen puheen ulkoaopettelua.

Lokakuu. Lokakuu.

Bunshoukan

Lokakuun alussa alkoi kurssit, joista jo omassa postauksessaan kerroin ja näin ollen elämä täällä on alkanut muotoutua paikoilleen.  Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna eli 4. ja 5. päivä ei minulla suurempia suunnitelmia ollut, mutta kävin tutustumassa tässä vieressä olevaan Chitose-yama-temppeliin , joka oli oikein ihana. Kävin myös tässä vieressä olevassa keramiikka-liikkeessä, jossa siis tehdään keramiikkaa. Käsityönä. Ihan asuntolani vieressä. Sinne voi myös mennä itse tekemään keramiikkaa. Myymälän äiti tarjoili teetä ja tekemiään tsukemonoja (kuulemma yamagalainen tapa). Oli hyvää! Sunnuntaina kävin sitten ostamasta kyuusun (急須) eli teepannun ja yhden kupin, toisen sain kaupanpäälle.

Keramiikkakauppa

Chitose-yama temppeliin.

Temppeli

Ostamani teepannu.

Lauantaina luulin lähteväni liikkeelle kämppikseni kanssa, mutta hänen uneliaisuuden saattelemana lähdin itse suuntanani Bunshoukan (文翔館) eli Yamagatan vanha prefektuurin hallintotalo vuodelta 1916, joka on rakennettu Englannin renessanssi -tyylillä. Ihan magee talo. Kun sinne astui sisälle, niin olisin ihan hyvin voinut olla Euroopassa. Turha japanilaisten on Eurooppaan lähteä, kun voivat tulla Yamagataan! Yamagatassa on muitakin tuona aikana rakennettuja Eurooppa-meininkisiä hienoja taloja. Bushou山形市北大火). Bushookanissa oli menossa Yamagata Biennale 2014, eli nähtävillä oli myös nykytaidetta. Minustakin tehtiin hieno puuveistos. Jos olisin oksa, näyttäisin siis tuolta.

kanissa esiteltiin tätä Yamagatan asemakaavaa ja kuinka joen paikkaa on siirretty ja taloja rakennettu vuoden 1911 ison tulipalon jälkeen (山形市北大火). Pitää tosiaan myös mainita, että Bushoukania on käytetty Rurouni Kenshin 2. elokuvan kuvauspaikkana! Oli mageeta mennä sinne, koska Kenshin! Vaikka ei Kenshin tietenkään oikeasti Bunshoukanissa olisi voinut käydä, mutta ei Kenshin ksokaan Yamagatassa käykään. Bunshoukan vaan toimii sopivana Tokion Meiji-aikaisena rakennuksena. Siis yksi huone ja sisäpiha.

Bushoukanin sisältä.

Bushookanista ostin myös hienoja Yamagatan turisti-infon keräämiä paikallisten vinkkejä ja kokosin oman viiden postikortin vinkki-vihkon. Opin, että asuntolastani 2,5 km on onsen! Ja sain myös tietää lähimmän dondon-yaki -paikan, jota sitten metsästämään lähdin. Oli hyvää! Dondon-yaki on yamagatalainen okonomiyakin tapainen asia, joka on kääritty kahden puikon ympärille.

Don don yaki

Näkymä Busnhoukanin parvekkeelta.

Sunnuntaina en tosiaan keramiikkamestaa kauemmaksi päässyt. Välillä pitää valmistautua kouluun ja vain pelata DS:llä. Muuten, 5.10. oli kulunut tasan 45-vuotta Sazae-sanin ensilähetyksestä. Niimpä tuli tunnin pituinen juhlajakso!

Tälläinen oli siellä parvekkeella.

Tässä huoneessa on kuavttu Keshiniä!

Oksaveistos minusta.

Laitamme yleensä kämppikeni kanssa kaikki wagashit puoliksi.

Ensimmäinen täysi kouluviikko alkoi sillä, että minä menin lopulta liittymään Yamagatan yliopiston kyudo-klubiin. Kävin edellisellä viikolla tutustumassa ja en pystynyt vastustamaan kyudon houkutusta. Ainakaan ei tule vapaa-ajan ongelmia (korkeintaan ongelmia vapaa-ajan puutteesta?).  Tähän mennessä on ollut ainakin todella kivaa. Taidan joskus ehkäpä ihan oman postauksen tehdä, voisin kuvitella, että ihmisiä kiinnostaa yliopiston klubi-toiminta jonkin verran.

Koska vasta totuttaudun käytäntöihin, niin en osannut aavistaa, että torstaina menisi ylipitkään klubissa ja niinpä missasin kokonaan ensimmäiset täällä olleet vaihtareiden tervetulojuhlat. Tämä oli harmillista lähinnä, koska olin luvannut mennä ja tuutorini oli noita juhlia järjestämässä. 10.-12.10. viikonloppuna oli poikien kyudo-turnaus Yamagatassa ja niinpä sain neljän päivän loman. Perjantaina oli toiset tervetulojuhlat, joissa oli ihan mukavaa, vaikka en minä noista Jeejee vaihtareita ja japanilaisia –juhlista niinkään perusta. Jatkot izakayassa eli japanilaisessa pubissa taas olivat ehdottomasti menemisen arvoiset ja hauskat.

Ja näin pääsen lokakuun toiseen viikonloppuun. Koska se sisältää kaksi erittäin mielenkiintoista tapahtumaa ja sen siivittäminä valokuvia, päättyy tämänkertainen blogiteksti tähän.

Ja tällä pihalla myös kuvattiin Kenshiniä!

Bushoukanin viereinen talo, jonka sisällä oli hieno juhlasali.