山と私: 旅は道連れ、世は情け

Hei!

Lokakuu on kohta jo puolivälissä, mutta blogissani olen vieläkin syyskuussa. Ennen kuin pääsen lokakuuhun, on minun kerrottava ja laitettava kuvia Tokion, Hamamatsun ja Okazakin reissusta. Etelässä oli lämmin ja ilmeisesti on edelleenkin. On täälläkin keskipäivällä ihan lämmin (Suomen kesä), mutta auringon laskiessa lämpötila putoaa nopeasti. Niinpä pitkähihaisen lisäksi pidän takkia aina mukanani. Myös aamulla vuorelta alas laskiessa on aika kylmä.

Inokashira-puisto

Eli siis. TOKIO!

Tokion aseman vähemmän kuuluisa puoli

25.9. oli ensimmäinen sadepäivä ja näin ollen ensimmäinen sadepyöräilypäivä. Jätin pyöräni aseman pyöräparkkiin hyvään huomaan ja nousin shinkanseniin kohti kyyneleiden Tokiota (erittäin hyvä 60-luvun enka-kappale eli japanilainen iskelmä ラプ・ユー・東京). Yamagata-shinkansen ei kyllä tunnu shinaknsenilta ennen Fukushimaa. Ehkä Fukushima-Tokio -välin kyseinen juna menee oikeasti lujaa. Mitäs mitäs, Tokiossa olin kaksi yötä lukiovaihdonaikaisella host-perheelläni ja näin erästä suomalaista Tokiossa vaihdossa olevaa kaveria. Lisäksi kävin Kichijoujissa(吉祥寺), koska olin kuullut siellä olevan paljon söpöjä pieniä kahviloita ja kauppoja. Niitä olikin, ja varmaan olisin löytänyt enemmänkin, mutta ensi kerralla enemmän. Nyt lopulta kiertelin enimmäkseen Inokashira-puistoa( 井の頭公園) ja lähidinkin jo Nakano Broadwaylle, koska siellä nyt vain pitää päästä käymään.

Nakano Broadway on ostoskeskus kauppakujan päässä, eli kun vain kävelee Nakanon aseman pohjois-uloskäynnistä suoraan eteenpäin. Nakano Broadway on aika vanha ja randomiudessaan suorastaan mahtava. Sisällä on joitain kahviloita, pari maid-cafeta, miesten kelloja myyviä liikkeitä, mummovaatteita myyviä liikkeitä ja sitten aivan tuhoton määrä figuja. Paljon figuureita myyviä kauppoja, keräilykortteja ja manga-anime -kamaa myyviä liikkeitä, cosplay-asuja, mandarake eli mangaa + kellot = Nakano Broadway? Pohjakerroksessa löytynee myös mahdollisuus kymmenkerroksiseen pehmikseen, erimauilla. Vai onko se enää vain seitsemän kerroksinen? Nakanossa on muutenkin paljon pieniä izakayoja (japanilaisia pubeja), ja jotenkin jotenkin kiva alue.

Tuosta suoraan, niin tulee Nakano Broadwaylle

Fuji-san! Shinkansenista.

Lauantai aamuna lähdin Toukaidou-shinaknsenilla Hamamatsuun ja sain muistutuksen siitä, miltä tuntuu, kun shinkansen kiitää lujaa ja kovaa. Hamamatsussa näin sinne muuttaneen Ogakin aikaisen ystäväni. Ilman suurempaa suunnitelmaa päivän kulusta päätimme lähteä kävelemään Hamamatsun linnaan. Kyllähän nyt linnassa pitää käydä, kun sellainen kerta on. Hamamatsun linna (浜松城) oli kaiken lisäksi oikein herttainen ja puisto sen ympärillä mitä mainioin. Palattuamme asemalle huomasimme siellä hamamatsulaisia yläkoululaisia ja -lukiolaisia, jotka olivat juuri aloittamassa puhallinorkesterikonserttia. Ystäväni soitti jonkinlaista saksofonia lukiossa ja niinpä jäimme kuuntelemaan taitavia koululaisorkestereita.

Ieyasu-kun! (Tervehtii heti Hamamtsun asemalla!)

Näkyvää linnasta.

Linnan puistosta linna!

Illaksi pyyhälsin ystävieni luokse Okazakiin. Matkaan meni sellainen tunti ja suoralla junalla pääsin. Hamatsu on Shizuoka prefektuurin puolella, mutta ihan Aichin rajalla. Söimme aivan mahtavaa soijamaitonabea, joka oli ihan taivaallista. (Pidän maidosta). Katsoimme myös sanakirjan tekemisestä kertovan erittäin herttaisen japanilaisen elokuvan kuin 「舟を編む」 suosittelen ehdottomasti! Olin kaksi yötä Okazakissa nauttien hyvästä ruoasta ja ystävieni pitämän kahvilan Pohjoismaat-teemaviikolla pääsin sitten syömään lihapullia, perunamuusia ja ah riisiä (kyllä japanilainen haluaa ruokansa riisin kanssa). Ja aivan ihanaa juustokakkua.

29.9. nousin aivan liian aikaisin ehtiäkseni varmasti junaan ehtiäkseni varmasti Yamagataan ajoissa ohjaavan opettajani tapaamiseen. Hyvillä vaihdoilla matkaan Okazakista Yamagataan menisi sellainen viisi ja puolituntia. Oli aivan ihanaa päästä neljänä iltana putkeen kylpyyn. Kylpy on ihanainen asia, joka on ihanainen. Ja oli aivan ihanaa nauttia ihanasta Japanin äitien tekemästä ruoasta, joka on hyvää! Ja ystävien näkeminen pitkästä aikaa on vain niin ihanaa. Monia en vielä ehtinyt näkemään matkani lyhyyden ja ihmisten työkiireiden takia, mutta eiköhän suuntani joululomalla ole taas Tokiosta etelään.